CRPS

CRPS (Complex Regional Pain Syndrome), monimuotoinen kipuoireyhtymä on raajan pitkäaikainen paikallinen kipuoireisto, jolle ovat ominaisia tunnon ja motoriikan muutokset sekä autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuus.

Oireyhtymän laukaisee useimmiten kudosvaurio, joka voi olla esimerkiksi murtuman, venähdyksen, pehmytkudosvamman tai leikkauksen seurausta. CRPS:n riskitekijöitä ovat mm. immobilisaatio eli liikkumattomuus, ACE-estäjien käyttö vamman aikana, migreeni, astma sekä geneettiset tekijät.

CRPS:ää esiintyy kahta eri tyyppiä: tyyppi 1, johon ei kuulu hermovauriota ja tyyppi 2, johon liittyy hermovaurio. CRPS on usein pitkäaikainen sairaus, joka voi heikentää merkittävästi potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua.

CRPS:lle on tyypillistä, että kivut ovat suhteettoman kovat ja kestävät odotettua pidempään kivun aiheuttaneeseen tekijään nähden. Kipu on usein polttavaa, särkevää tai pistävää ja tuntuu olevan syvällä kudoksissa. Kipu leviää usein raajassa laukaisevan syyn sijaintia leveämmälle. Oireisto painottuu usein raajan ääreisosiin. Iholla voi esiintyä sekä ihotunnon heikentymää, että herkistymää. Kylmä tai kosketus saattavat tuntua kivuliaalta tai epämiellyttävältä. Kipu saattaa pahentua raajan liikuttelusta, tärinästä ja ympäristön lämpötilan muutoksista.

Tahdosta riippumattoman hermoston toiminnan muutokset ovat CRPS:ssä tavallisia. Näitä ovat tavallisimmin turvotus, ihon värin tai lämpötilan muutokset sekä hikoilun muuttuminen. Iho voi olla oireiston alkuvaiheessa punoittava, kipuoireyhtymän pitkittyessä sinertävä, sinipunertava tai kalpea. Alkuvaiheessa lämpötila on yleensä tervettä puolta korkeampi ja kipualuetta kuumottelee, pitkittyneessä tilanteessa lämpötila usein laskee ja kylmäämisen tunne on tavallista.

CRPS:ssä on yleistä myös lihasvoimien heikkeneminen sekä rajoittuneet liikelaajuudet. Liikkeet ovat usein kömpelöitä. Muita oireita ovat turvotus, hikoilun lisääntyminen/vähentyminen, vapina, lihasjänteyden muutokset, raajan virheasennot ja hahmotushäiriöt. Vaikeaan CRPS:ään voi liittyä myös troofisia muutoksia, kuten kynsien, ihon ja karvoituksen muutoksia sekä osteoporoosia.

CRPS:n diagnostiset kriteerit löydät tästä linkistä: https://www.kaypahoito.fi/hoi50103#s22

CRPS-oireyhtymän hoito ja kuntoutus vaativat usein lääkärin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja psykologin moniammatillista yhteistyötä:

  • CRPS:n hoidon perustana on tehokas kivun lievitys, joka mahdollistaa toimintakyvyn parantamisen tai palauttamisen. Kipulääkkeinä käytetään pääasiassa neuropaattisen kivun lääkehoidossa käytettäviä vaihtoehtoja, kuten masennus- ja epilepsialääkkeitä sekä opioideja.
  • Kipupsykologin menetelmillä tähdätään kivun hallintakeinojen vahvistamiseen. Usein potilaalla ilmenee ahdistusta, masennusta ja unettomuutta, jotka on erittäin tärkeä tunnistaa ja hoitaa kivun ohella.
  • CRPS-potilaan fysioterapia pitää suunnitella aina yksilöllisesti. Fysioterapiassa harjoitellaan kivunhallintaa (esim. kylmä-/lämpöhoito, TNS-laite vastakkaiseen raajaan, kipua helpottavat asennot) ja tehdään erilaisia liikeharjoituksia kivun sallimissa rajoissa. Lisäksi fysioterapeuttisia menetelmiä ovat  mm. peiliterapia, mielikuvaharjoittelu, lymfaterapia, toiminnalliset harjoitukset, akupunktio, tanssiterapia sekä kannustaminen ja rohkaisu.
  • Toimintaterapiassa toimintakykyä parannetaan harjoittelulla, joka sisältää tunnon uudelleen kouluttamista (karaisuhoito/jyväterapia), liikeharjoittelua sekä raajan hahmotuksen ja toiminnan kohentamista. Turvotusta estetään ja hallitaan erilaisilla painevaatteilla. Toimintaterapeutti voi tehdä erilaisia yksilöllisiä lepo- tai venytyslastoja tukemaan liikehoitoa ja parantamaan nivelten liikelaajuuksia. Lisäksi toimintaterapiaan sisältyy arpihoitoa ja apuvälinearvioita.
  • Muita CRPS:n hoitokeinoja ovat mm:
  • Neurostimulaattori (kipustimulaattori)
  • rTMS (Transkraniaalinen magneettistimulaatio)
  • Puudutukset
  • Qutenza-hoito

Teksti: Kipukapina ry