KUDOSVAURIOKIPU

Nosiseptinen kipu eli kudosvauriokipu

Nosiseptorit ovat iholla, jänteissä, luussa, lihaksessa, sisäelinkalvoissa ja verisuonissa sijaitsevia kudosvaurion havaitsemiseen erikoistuneita vapaita hermopäätteitä. Niiden tehtävänä on välittää keskushermostolle tietoa kudosvaurion sijainnista, voimakkuudesta, kestosta ja laadusta.

Nosiseptorit voidaan luokitella mekaaniseen, termaaliseen tai kemialliseen ärsytykseen reagoiviksi hermopäätteiksi. Lisäksi erityisesti nivelissä ja sisäelimissä on runsaasti niin kutsuttuja hiljaisia nosiseptoreita, jotka aktivoituvat vain voimakkaassa ärsytystilassa, kuten pitkittyneen tulehduksen yhteydessä.

Nosiseptinen kipu on puhtaasti kudosvauriosta johtuvaa kipua, (nosiseptio = aistimus kudosvauriosta). Esimerkkejä ovat iskeeminen kipu, nivelrikko ja tulehduskipu. Akuutti kipu on usein nosiseptistä ja sen intensiteetti korreloituu kudosvaurion laajuuteen. Nosiseptisessä kivussa kivun syy on hermoston ulkopuolella ja siihen voi liittyä myös vastaavan ihoalueen tuntoherkistymistä. Varsinkin raajojen pitkäaikaiset kiputilat saattavat joskus aktivoida sympaattista hermostoa, mikä ilmenee raajan lämpötila- ja värimuutoksina.

Sekä kudosvauriokivun että hermovauriokivun hoidossa käytettävien lääkkeiden tehosta on hyvä tutkimusnäyttö. Ellei yhdellä lääkkeellä saada riittävää kivunlievitystä, voidaan käyttää eri mekanismein vaikuttavien lääkkeiden yhdistelmää.

Lievän ja keskivaikean nosiseptiivisen eli kudosvauriokivun hoitoon käytetään yleensä tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia. Mikäli niiden teho ei ole riittävä, hoitoon voidaan liittää opioidi aloittaen miedoista valmisteista ja tarvittaessa siirtyen vahvempien opioidien käyttöön. Vaikeaa leikkauksen jälkeistä ja syöpäkipua hoidettaessa voidaan suoraan siirtyä vahvojen opioidien käyttöön.

Myös masennuskipulääkkeitä voidaan käyttää pitkäaikaisen kudosvauriokivun hoitoon. Neuropaattisen eli hermoperäisen kivun lääkehoitoon käytetään neuropaattisen kivun lääkkeitä, kuten tramadolia, masennuskipulääkkeitä sekä epilepsiakipulääkkeitä. Tarvittaessa voidaan yhdistellä eri ryhmien tai eri mekanismeilla vaikuttavia lääkkeitä, mikäli yhdellä lääkkeellä ei saavuteta riittävää kivunlievitystä. Kivunhoitoa voidaan tehostaa liittämällä lääkitykseen vahva opioidi.

Kudosvauriokivun hoidossa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä, parasetamolia, mietoja opioideja (kodeiini-yhdistelmävalmisteet, tramadoli, buprenorfiinilaastari) ja erityistilanteissa vahvoja opioideja.

Parasetamolin käytön periaatteita

  • ensisijaislääke nivelrikon ja selkäkivun hoidossa
  • käytä riittävää annosta
  • varoita yliannostuksesta ja samanaikaisesta käsikauppaparasetamolin käytöstä
  • maksan vajaatoiminnan yhteydessä käyttöön liittyy maksavaurion riski
  • parasetamolin yhdistäminen tulehduskipulääkkeeseen ei yleensä lisää tehoa kroonisessa kivussa, mutta haitat lisääntyvät.

Tulehduskipulääkkeiden käytön periaatteita

  • käytä lievissä, keskivaikeissa ja pinnallisten kudosten kivussa kipulääkegeeliä
  • suun kautta otettavat tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita lievien tai keskivaikeiden kudosvauriokipujen hoidossa
  • käytä vain yhtä valmistetta kerrallaan (muista kysyä käsikauppalääkkeet!)
  • älä ylitä annostusta
  • pienennä annoksia, kun hoidat ikääntyneitä potilaita
  • harkitse, onko lääkitystä tehostettava tai vaihdettava, jos tulehduskipulääke ei lievitä kipua riittävästi
  • tulehduskipulääke ei yleensä auta neuropaattisessa kivussa
  • haittavaikutukset ovat yleisiä ja osa niistä on vakavia
  • tunnista potilaat, joilla on lisääntynyt haittavaikutusriski
  • tulehduskipulääkkeiden käytössä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta, jos potilaalla on iskeeminen sydänsairaus, aivoverisuonten sairaus tai ääreisvaltimoiden sairaus
  • älä unohda glukokortikoidihoidon mahdollisuutta tulehduksellisen nosiseptisen kivun hoidossa
  • vaikka sillä on teoreettisesti paljon haittoja glukokortikoidihoito tarjoaa oikein käytettynä hyvän ja usein epäselektiivisiä tulehduskipulääkkeitä turvallisemman vaihtoehdon tulehduskivun hoitoon (paikallisesti ja lyhyinä suun kautta otettuina kuureina).

Opioidien käytön periaatteita

  • älä aloita pitkäaikaista opioidilääkitystä ilman huolellista harkintaa. Harkitsematon opioidin aloitus ja käyttö voivat altistaa opioiditoleranssin kehittymiselle, väärinkäytölle ja muille haittavaikutuksille
  • selvitä aina tarkasti potilaan päihteiden käyttö ja aikaisempi päihde- ja lääkeaineriippuvuus
  • selvitä aina potilaan psykososiaalinen tilanne
  • harkitse opioideja keskivaikean tai vaikean pitkäaikaisen kudosvauriosta johtuvan tai neuropaattisen kivun hoidossa vain silloin, kun kivun syy on selvä ja muut hoitokeinot ovat riittämättömiä
  • sovi, että tavoite on parantaa potilaan toimintakykyä
  • käytä pitkävaikutteisia valmisteita säännöllisesti annosteltuna
  • harkitse apteekkisopimusta tai käytä e-reseptiä
  • opioidilääkitys ei ole elinikäinen hoito vaan hoidon tarve ja hoitovaste (kipu, toimintakyky, elämänlaatu, opioidin vaikutukset) tulee arvioida säännöllisin väliajoin
  • työikäisellä potilaalla vahvan opioidilääkityksen aloittamisen harkinta muuhun kuin syövästä johtuvaan krooniseen kipuun on hyvä keskittää kipupoliklinikoille.

Linkki Kroonisen kivun hoito-opas