LASTEN JA NUORTEN KIPU

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Tänään 20.11.2019 YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta.

Kipukapina ry keskittyy potilasjärjestönä myös lasten ja nuorten kipuihin, sillä lasten ja nuorten kivunhoidossa on puutteita – kunnat eivät aina maksa tarvittavaa hoitoa.

Fysiatrian erikoislääkärin, Minna Ståhlin mukaan lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa kivunhoidon suhteen eri puolilla Suomea. Lasten ja nuorten epäspesifinen kipu on yleistä väestötasolla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla, etenkin tytöillä.

Lasten ja nuorten epäspesifinen kipu on alitunnistettu / hyväksytty ongelma, minkä vuoksi asianmukainen varhainen hoito ja kuntoutus viivästyy ja tämä saattaa johtaa siihen, että lapsi / nuori / perhe päätyy terveydenhuollon suurkuluttajaksi, Ståhl sanoo. Tämä puolestaan saattaa johtaa siihen, että lapsi tai nuori altistuu turhille toimenpiteille sekä lääkkeiden haittavaikutuksille.

Ståhlin mukaan tyypillisesti kivun säätelyjärjestelmän häiriöstä kärsivällä lapsella tai nuorella esiintyy usein autonomisen hermoston kautta välittyviä liitännäisoireita: uupumusta, huimausta, sykevaihtelua, hikoilua ja yleistä aistiyliherkkyyttä.

Lasta tai nuorta on mahdollisesti tutkittu runsaasti eri lääkärien toimesta, mutta “mitään kipua selittävää vikaa ei löydy”. Tästä johtuen potilas on onneton ja kärsivä, ja ensisijaisesti juurikin siksi, että kukaan ei tiedä mistä kipu johtuu ja tämän perusteella kukaan ei osaa hoitaa häntä, Ståhl kertoo.

Itä-Suomen yliopiston anestesiologian professori Hannu Kokin mukaan lapsen kivun hoidon voi tiivistää seuraavaan ohjeeseen: ”Jos kivusta on lapselle haittaa, sitä on lievitettävä. ”Elämään kuuluu jonkin verran kipua, mutta turhaa kärsimystä täytyy välttää. Lisäksi Kokin mukaan kipuun tulee puuttua nopeasti ja se täytyy hoitaa kunnolla, ja mikäli kipu pitkittyy tai yleisvointi heikkenee, lapsi täytyy viedä tutkittavaksi. ”Jos kivulle ei ole selkeää syytä ja toistuva kipu alkaa haitata lapsen nukkumista tai muuta normaalia elämää, on lapsi syytä viedä lääkäriin.”

Lasten ja nuorten kipuklinikoita ja moniammatillisia tiimejä on vastikään perustettu, mutta niillä ei kuitenkaan ole riittävästi resursseja. Ståhl kertoo, että ne toimivat osa-aikaisesti esimerkiksi päivän viikossa.

”Kaikkein ikävintä hoitavana lääkärinä on se, että vaikka tehdään moniammatillisia ja kalliitakin selvityksiä lapsen kivuista ja tehdään selkeä hoitosuunnitelma, kunnat eivät välttämättä anna maksusitoumusta hoitoon.” Ståhlin mukaan voikin käydä niin, että jossain sairaanhoitopiirissä yhdessä kunnassa lapsi saa hoitoa, mutta naapurikunnassa ei.