TOIMINNALLINEN KIPU

Idiopaattinen eli toiminnallinen kipu on tuntemattomasta syystä johtuvaa kipua eikä kipualueella ole silloin havaittavissa merkkejä kudos- tai hermovauriosta. Idiopaattisen kivun lääkehoidossa tulehduskipulääkkeistä ja parasetamolista ei yleensä ole hyötyä. Myöskään opioideja ei tule käyttää, vaan ensisijaisesti käytetään masennuskipulääkkeitä. Koska toiminnallinen kipu vastaa yleensä huonosti lääkehoitoon, lääkkeettömien hoitomuotojen merkitys korostuu. Osa neuropaattiseen kipuun tarkoitetuista lääkkeistä rauhoittaa hyperalgesiiviseen epätasapainoon ajautunutta kivunsäätelyjärjestelmää.Vaikka idiopaattisen kivun mekanismit tunnetaan puutteellisesti, niissäkin kivunaistintajärjestelmää muovaavat lääkkeet – etenkin kaksoisvaikutteiset masennuslääkkeet – voivat lievittää potilaan oireita. Puhdas psykogeeninen kipu on harvinaista, ja sen hoitokokonaisuuden suunnittelee psykiatri.

Toiminnallisen kivun hoidossa voidaan käyttää seuraavia lääkkeitä:

  • trisykliset antidepressantit (amitriptyliini, nortriptyliini)
  • SNRI-ryhmän masennuskipulääkkeet (duloksetiini, milnasipraani, venlafaksiini)
  • gabapentinoidit (pregabaliini, gabapentiini).
  • parasetamoli (käyttö on yleistä, mutta sen hyödyllisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä)

Lääkkeiden annokset ovat pääsääntöisesti samat kuin neuropaattisen kivun hoidossa. Monet fibromyalgiapotilaat ovat herkkiä lääkkeiden haittavaikutuksille, mikä usein rajoittaa lääkkeiden annostelua.

Linkki Kroonisen kivun hoito-opas